Nyt se on virallisesti todistettu. Olen jalkapallofanaatikko. Suomi-Serbia pelin loputtua minä olin sen verran liikuttunut että taisin jopa muutaman kyyneleen vuodattaa. Tjaa, that's it ja elämä jatkuu. Puhuin siskoni kanssa joka totesi et olen jotenkin seonnut koska jalkapallo on mun elämä,siihen totesin se ei ole elämä vaan elämäntapa. Joten äläkää iniskö. Tosin mä sitä taidan tehdä, inistä. No joo, keskiviikkona sitten Rautatientorille kattomaan Belgia peliä, toivottavasti Suomi saisi siitä pelistä pisteitä. Keskiviikosta mieleeni tuli et voisin kysyä Virpiltä jos se toisi sen levyn silloin. Jos vaan mahdollista, kun en ole täysin varma keskiviikosta.

Masentavaa katsoa tuota kuvaa mut minkäs teet?