Nyt on virallisesti todistettu sekin ettei minulla ole todallakaan omaa elämää. Menin maanantaina töihin ja Päivi kysyi lomasta johon totesin että laskin päiviä koska pääsen takaisin töihin. Johon Päivi " Jonna, sulla ei taida olla elämää kerran tykkäät olla töissä" No, pientä vinoilua se oli, mutta tuohon lauseeseen sisältyy pieni totuuden jyvänen. Mä tykkään olla töissä koska silloin minulla on mahdollisuus keskustella ihmisten kanssa. Mitä minun lomani oli. Istuin mökillä mummon ja papan kanssa jotka riitelevät minkä ehtivät tai istuin kotona yksin ilman minkäänlaista juttu seuraa. Faktahan on että ihmiset jostain kumman syystä eivät pidä minusta ja siksi minulla ei ole ystäviä. Nekin vähät jotka on,ei millään pahalla,suurin osa heistä ei edes pidä yhteyttä, joten paremmin voisi ilmaista että he ovat tuttavia joiden kanssa keskutellen harvoin. Juhannuksena mietein tätä asiaa koska olin todella maassa ja itkin yksin kotona miettien miksi tämä hemmetin maailma on karu paikka jossa pitää vain kärsiä. Eli jos en olisi töissä niin minun elämäni olisi yhtä itkuista itsensä tutkiskelua. Miksi minun pitää olla ujo ja hiljainen, varsinkin hiljainen. Se on yksi syy miksi en tutustu ihmisiin. En puhu. Minkä ihminen sitä luonteelleen voi.

Sain eilen akvaarion. Hain muutaman kasvin, laavakiven ja saviruukun silmäiloksi. Ensi viikolla haen kaloja. Haluan ainakin taistelukalan koska sen väri on sen verran voimakas että se pistää silmään, sitten 4 tai 5 neotetraa ja jotain toista lajia saman verran ja vóila se on siinä.

Joskus mä olen kauhea rähmäkäpälä. Onnistuin töissä polttamaan ranteeni keittolevyllä. Nyt kirvelee penteleesti. Bileet tiedossa.UUUUHHH! Pain is so close to pleasure.

I made myself up. New family. New history.
I don't know why.
It wasn't that I didn't like myself.
Maybe I found the fictional me more interesting.

It was something that just happened,
Like an accident you see unfolding,
Happening to you in slow motion
But seeming to happen to somebody else.

And now that it's over
And I'm living in the wreckage,
I think: This isn't me!
But of course it is.